Soita 050 365 0001 / Heidi
Soita 050 365 0001 / Heidi
Hei sinä!
Mitä sinä pidät syksystä ja pimeydestä?
Minä rakastan kaikkia Suomen vuodenaikoja. Alku syksyn viileneviä päiviä, luonnon kaikkia antimia; marjoja, sieniä, hedelmiä ja vihanneksia. Luonto pukeutuu elonkorjuu juhlaan värikkäästi ja näyttävästi. Luonnosta voi silloin imeä itseensä väriterapiaa. Se kestää hetkisen sitten puut tiputtavat lehtensä ja hetken aikaa on harmaata, karua ja pimeää. Silloin voi hyvällä syyllä käpertyä lempi nojatuoliin villasukat jalassa viltin alle. Lukea, kutoa, kuunnella podcasteja tai katsoa lempi sarjan kaikki tuotantokaudet putkeen. Sytyttää kynttilöitä. Rauhoittua. Olla itselleen armollinen. kääntyä sisäänpäin ja keskittyä itseensä.
Syksyn tullen myös järvivedet viilenevät ja voi aloittaa kylmä vesi uinnin. Minä olen siihen nyt ihan hurahtanut. Aloittaminen kyllä kesti. Muistan ensimmäisen kerran haaveilleeni aloittamisesta vuonna 2015 eli jo 6 vuotta sitten. Silloin hain jopa avaimen paikallisen avantouintipaikan pukuhuoneeseen. Sinä syksynä jouduin kuitenkin operaatioon, jonka jälkeen en saanut uida - se siitä sitten, ehkä ensi vuonna. No seuraavana syksynä sairastuin mykoplasmaan ja ei sitä keuhkokuumeessa voinut aloittaa. Jotenkin minulla oli se ajatus, että kylmä vesi uinti pitää aloittaa syksyllä. Joten aina kun aloitus syksyllä ei onnistunut siirsin aloitusta mielessäni vuodella. Seuraavana vuonna minulla murtui käsi keväällä ja se leikattiin syksyllä - no arvaat varmaan, eipä taaskaan voinut kipsin kanssa aloittaa uintia. No sitten haave jo unohtui, kunnes tänä syksynä päätin, että nyt en anna minkään enää tulla esteeksi. Teetin paikallisella ompelijalla Helillä kylpytakin. Heli on erikoistunut tekemään kierrätysmateriaaleista mm. huppareita ja tunikoita. Joten keräsin hänelle vanhoja vaatteita ja Heli kokosi niistä minulle kylpytakin, jossa on hupun sisällä vauva ajoiltani olevaa retro pyyhettä, selässä opiskeluaikaisen tekstipaidan teksti "Miksi aikuiset tekee niin vähän kivaa, vaikken niitten tartte pyytää siihen lupaa vanhemmilta.- Irja Askola" Vuorena on pyyhe. Se on nilkkoihin asti oleva vetoketjullinen takki. Joten nyt ei ollut enää sitäkään estettä, etten omistanut kylpytakkia. Sillä ajatus oli käydä läheisellä uimarannalla pulahtamassa. Nyt se onnistuu. Puen kotona päälleni uimapuvun, pipon, polveen saakka olevat villasukat ja kylpytakin. Pakkaan koriin pyyhkeen ja avaimet. Hurautan autolla 2,5km rannalle ja käyn pulahtamassa ja ajan takaisin kotiin vaihtamaan vaatteet. Laiturilla ei ole mitään mihin laskea villasukat ja kylpytakki, siksi kori on hyvä mukana. Ja tiedätkö mitä, minä en osaa edes kunnolla uida. Pelkään uida paikassa, jossa jalat eivät osu pohjaan. En antanut sen tulla esteeksi. Menen laiturin rappusia ja viimeiselle rapulle päästyäni laskeudun veteen pitäen kiinni rappujen kaiteesta. Välillä uskaltaudun irrottamaan jalat alimmalta rapulta ja polskin vedessä.
Aloittaessa ensimmäisellä kerralla olisi hyvä ottaa mukaan joku turvaksi. Minun mukanani oli tyttäreni, joka ei kylläkään halunnut tulla järveen. Ensimmäisellä kerralla veteen mennessä tuntui kuin henki olisi salpaantunut. Piti vain hengittää rauhallisesti ja syvään. Muistaakseni 3 kerran jälkeen ei enää henkisalpaantunut. Ekojen kertojen jälkeen oli ensin pari tuntia lämmin, jonka jälkeen tuli horkka - aivan tajuttoman kylmä. Tämäkin loppui ehkä 4-5 kerran jälkeen. Keho tottui ja alkoi kaivata kylmä altistusta.
Olen siis jäänyt koukkuun - viime viikolla kävin 5 aamuna järvessä.
Toissa aamuna kävelin lenkillä järvelle ja katsoin - voi hitsi rantavesi onkin jo jäätynyt. Halusin kuitenkin järveen ja kotiin kävellessäni mietin, että minähän lainaan taloyhtiön varastosta jäähakun ja kokeilen saisinko hakattua reiän laiturin päähän jäähän. Menin kylpytakissa koreineni laiturin päähän ja hakkasin kuin hakkasinkin jäähän pulahduksen kokoisen reiän. Oli aika hurjaa, kun jää natisi korvan juuressa, kun laskeuduin veteen kaulaa myöten. Eilen oli lauhempaa, mutta otin jäähakun varmuudeksi mukaan - onneksi otin, sillä laiturin päähän oli kasaantunut jäälauttoja. Siirtelin niitä kauemmaksi ja ehdin käydä pulahtamassa ennen kuin aallot puskivat jäälautat taas laituriin kiinni. Tänään oli laiturin päässä sulaa, jää lautat oli siirtynyt ihan rantaan.
Onhan se vesi kylmää eihän siitä pääse mihinkään. En tiedä minkä asteista, eikä se minua kiinnostakaan. Se on kylmää ja virkistävää! Hyvinvointikouluttaja Tomi Kokko sanoi mielestäni hyvin, jossakin haastattelussa, kun hänelle sanottiin että "hyvähän se sun on käydä, kun olet tottunut" Hän vastasi , että se vesi on yhtä kylmää kaikille ja joka kerta pitää voittaa itsensä veteen mennessään. Mutta, kun on sen tehnyt niin päivän aikana voi tulla eteen mitä tahansa niin sä selviät siitä. Selvisithän kylmästä vedestäkin. Voitit itsesi.
Mitä järkeä kylmävesi uinnissa sitten on. No on tutkittu, että siitä on terveyshyötyjä mm.
- euforinen olo, joka kylmässä pulahtamisesta seuraa. Noradrenaliinin eritys lisääntyy, mikä selittää avantouinnin tuoman voitontunteen ja tunteen siitä, että kokee olevansa elossa ja voittamaton. Noradrenaliinin eritys kylläkin vähenee avantouinnin säännöllistyessä ja elimistön tottuessa kylmän altistukseen. Myös kylmän sietokyky nousee.
- uimareiden dopamiinin ja endorfiinin määrä veressä nousee mikä on yhteydessä masentuneisuuden ja stressin vähenemiseen.
- Nivelkivuista tai reumaoireista kärsivät ihmiset ovat saaneet helpotusta oireisiin.
- Kylmään veteen upottautuminen ja siellä kehoon kohdistuva paine voivat vähentää turvotusta ja torjua tulehduksia.
- Sopii erinomaisesti liikunnan jälkeiseen palautumiseen
- Oleilu kylmässä aktivoi ruskeaa rasvaa, jolla on aineenvaihduntaa kiihdyttävä vaikutus. Keho voi polttaa paremmin kaloreita kylmän vaikutuksesta.
- vahvistaa immuunipuolustusta.
- avantouinti supistaa ääreisverenkiertoa ja nostaa hetkellisesti verenpainetta.
Itse menen järveen ilman saunaa. Voihan siihen yhdistää myös saunan lämmön, jolloin lämpötilan vaihtelu on vielä suurempi. Silloin tulee huomioida se, että se rasittaa sydäntä enemmän. Eli ainakin kannattaa viilentää itseään hiukan ennen veteen menoa ettei suoraa saunasta juokse avantoon.
Missä sitten voi aloittaa? No aloittaa voi millä rannalla vaan, mutta jäiden tultua monesta kaupungista löytyy talviuinti paikkoja, joissa avanto pidetään avoinna. Hämeenlinnassa esimerkiksi Aulangolla ja Ahvenistolla sekä tulevaisuudessa Tervaniemessä.
Nyt mietin, että miksi ihmeessä olen siirtänyt ja siirtänyt aloitusta. Nyt, kun olen aloittanut - en enää lopeta! Jos haluaisit aloittaa, eikä sinulla ole ketään jota pyytää mukaan. Hämeenlinnassa ota minuun yhteyttä voin tulla kanssasi. Kauempana kannattaa etsiä paikallinen avantouintiseura - sieltä löytyy varmasti innokkaita, jotka tulevat kanssasi. Talviuintipaikoilla on lämpimät pukukopit, joissa voi vaihtaa vaatteet - ei tarvitse uimapuvussa ja kylpytakissa kuljeskella. Ja aloittaa voi milloin vain, ei tarvitse aloittaa syksyisin niin kuin minä ajattelin vuosia. Toki silloin aloittaminen voi olla helpompaa, kun vedet viilenevät pikkuhiljaa.
Jos päätä kokeilla niin kokeile ainakin 3-6 kertaa 2 viikon sisällä ja jos sen jälkeen olet sitä mieltä ettei se ole sinun juttu niin sitten se ei ole. Mutta varaudu siihen, että se voi viedä sinut mukanaan. Jos minä olisi käynyt vain ensimmäiset 3 kertaa niin olisin sanonut, että minulle tulee aina sen jälkeen kamalan kylmä loppu päiväksi. Eikä se olisi ollut totta enää 5 tai 6 kerran jälkeen. Tuu kertomaan sun kokemuksista, ehkä se auttaa jotakin toista, joka vielä mietti aloittamista.
Aurinkoisia ajatuksia sinulle!
-Heidi-
Takaisin
